Tänään haahuilin kuin haamu väsymyksestä soikeana, kun tyttäreni on päättänyt puskea kaikki hampaansa ilmeisesti samalla kertaa eikä tahdo oikein nukkua. Loppupäivästä monen päivän univaje kuitenkin kääntyi lieväksi hysteriaksi, mikä sai minut jopa kokkaamaan pitkästä aikaa. Menu ei kyllä ollut mitään gourmet' a. Tai no, oli se näissä olosuhteissa meille.
Tein tänään jauhelihakastiketta ja täysjyväspagettia. Mutta koska lievästi hysteerinen olotilani vaati minua olemaan luova, pukkasin sekaan vielä porkkanaa. Maistui muuten tosi hyvälle. Aluksi ajattelin olla jopa taiteellinen ja vuolin Tupperwaren kuorimaveitsellä porkkanoista pitkiä ohuita suikaleita, mutta lopulta laiskuus voitti ja tyydyin raasteeseen. Eipä tuo makua haitannut ja ulkonäkökin oli mukava, kun niitä lastuja nyt oli kuitenkin jonkin verran. Kuvaa en saanut otettua, kun on matkan jälkeen vieläkin kamera laukussa akku tyhjänä, mutta uskokaa vain: se näyttikin jopa hyvältä. Tässä ohje:
Jauheliha-porkkanakastike 4:lle
300-400 g paistijauhelihaa
2 isoa porkkanaa
3-4 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli
tomaattimurskapurkki (400g)
lihaliemikuutio (itse käytin Fond du Chefiä)
vettä n. 2 dl
paprikajauhetta
pippurisekoitusta
kuivattua basilikaa
Herbamarea
paistamiseen oliiviöljyä
Kuullota pilkottu sipuli ja puristetut valkosipulit paprikajauheen kanssa öljyssä. Lisää jauheliha, ruskista. Lisää joukkoon raastettu tai vuoltu porkkana. Kypsennä muutama minuutti. Lisää tomaattimurska ja vesi sekä lihaliemikuutio ja tarpeen mukaan Herbamarea ja muut mausteet.
Anna keittyä 5-10 minuuttia. Tarjoile spagetin tai muun pastan kanssa.
perjantai, 6. toukokuuta 2011
sunnuntai, 24. huhtikuuta 2011
Pääsiäisen päkäpää
Jaa, onpa tässä aikaa vierähtänyt. Välille on mahtunut flunssaa ja selkeää jaksamattomuutta keksiä tai yrittää mitään kivaa uutta ruokaa. Nyt kuitenkin pääsiäisen kunniaksi heitin täällä pohjoisessa uuniin karitsanpaistin ja aiempien vuosien kokemuksella päätin, että reseptin luku riittää ja että kyllä ne yrtit ja valkosipuli sen päkäpään kaveriksi riittää. Tuli ehkä parasta lammaspaistia mitä olen ikinä tehnyt.
Koska olen täällä kotiseudulla, mukana oli tietysti vanha kunnon äidin kanssa jäkättely antamassa maustetta hommiin. Salakavalasti vanhempani olivat "unohtaneet" ostaa paistin, kun naudanpaistia oli kuulemma pakkasessa. Periksi en antanut vaan kävin hakemassa paikallisesta Prismasta uusiseelantilaista pakastekaritsaa. Palkkioksi sain taivastelua ja nokan nyrpistelyä (isäni ei ole mikään kulinaarinen seikkailija), mutta pääsiäisenä on saatava lammasta. Piste.
En jaksanut sulatella karitsaa jääkaapissa, joten huoneenlämmössä meni, eikä mielestäni siitä kärsinyt. Sitten suolasin ja maustoin ja annoin levätä jääkaapissa puolitoista päivää kelmun alla. Kaverina karitsan kanssa toimivat valkosipuliperunat ja kermakastike sekä minttuhyytelö. Nam! Kuvia ei tällä kertaa ole, koska tuhosimme paistin alta aikayksikön. Jopa isäni intoutui kehumaan lammastani. Se jos mikä on harvinaista herkkua. Hyvää pääsiäistä!
Pääsiäiskaritsa
n.1,5 kg luutonta karitsanpaistia
6-7 valkosipulin kynttä
hienoa merisuolaa
tuoretta minttua
tuoretta timjamia
kuivattua rosmariinia
kuivattua basilikaa
valeluun:
2 dl kahvia
0,5 dl kuohukermaa
1 rkl hunajaa
kastike:
paistoliemi
kuohukermaa n. 1 1/2 dl
mustapippuria
2 tl minttuhyytelöä
suurus: vehnäjauhoa (kylmään veteen sekoitettuna)
Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa pitkittäissuunnassa 2-4 osaan. Pistele paistiin reilusti reikiä ja työnnä valkosipulinpalat lihan sisälle. Hiero pintaan reilusti hienoa merisuolaa ja yrttejä maun mukaan (itse käytin minttua ja timjamia tuoreina ehkä 3-5 rkl kumpaakin). Työnnä yrttejä ja valkosipulia myös luusta jääneeseen sisäosaan paistia. Ripottele kuivattua rosmariinia purkista suht reippaasti päälle, basilikaa vähemmän. Käytä mausteita! Koska lihaa on paljon, ei se maustu sisältä, jos mausteita on vain vähän ripoteltu päälle.
Anna paistin maustua ainakin yön yli (itselläni oli toista päivää jääkaapissa). Ota huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. Työnnä paistin paksuimpaan kohtaan paistomittari. Paista ensin 225 asteessa 10 minuuttia, sitten 125 asteessa, kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Valele paistamisen yhteydessä kahvi-kermaseoksella. Paistin ollessa valmis, anna vetäytyä folion alla, kun valmistat valkosipuliperunat tms. lisäkkeen.
Kastike on helppo loihtia paistiliemestä. Liemi vain kerman kanssa pieneen kattilaan, sekaan suolaa jos tarvis, mustapippuria ja minttuhyytelöä ja vähän kylmään veteen sekoitettua vehnäjauhoa suurukseksi.
Miksi tätä tulee tehtyä vain kerran vuodessa?
Koska olen täällä kotiseudulla, mukana oli tietysti vanha kunnon äidin kanssa jäkättely antamassa maustetta hommiin. Salakavalasti vanhempani olivat "unohtaneet" ostaa paistin, kun naudanpaistia oli kuulemma pakkasessa. Periksi en antanut vaan kävin hakemassa paikallisesta Prismasta uusiseelantilaista pakastekaritsaa. Palkkioksi sain taivastelua ja nokan nyrpistelyä (isäni ei ole mikään kulinaarinen seikkailija), mutta pääsiäisenä on saatava lammasta. Piste.
En jaksanut sulatella karitsaa jääkaapissa, joten huoneenlämmössä meni, eikä mielestäni siitä kärsinyt. Sitten suolasin ja maustoin ja annoin levätä jääkaapissa puolitoista päivää kelmun alla. Kaverina karitsan kanssa toimivat valkosipuliperunat ja kermakastike sekä minttuhyytelö. Nam! Kuvia ei tällä kertaa ole, koska tuhosimme paistin alta aikayksikön. Jopa isäni intoutui kehumaan lammastani. Se jos mikä on harvinaista herkkua. Hyvää pääsiäistä!
Pääsiäiskaritsa
n.1,5 kg luutonta karitsanpaistia
6-7 valkosipulin kynttä
hienoa merisuolaa
tuoretta minttua
tuoretta timjamia
kuivattua rosmariinia
kuivattua basilikaa
valeluun:
2 dl kahvia
0,5 dl kuohukermaa
1 rkl hunajaa
kastike:
paistoliemi
kuohukermaa n. 1 1/2 dl
mustapippuria
2 tl minttuhyytelöä
suurus: vehnäjauhoa (kylmään veteen sekoitettuna)
Kuori valkosipulinkynnet ja leikkaa pitkittäissuunnassa 2-4 osaan. Pistele paistiin reilusti reikiä ja työnnä valkosipulinpalat lihan sisälle. Hiero pintaan reilusti hienoa merisuolaa ja yrttejä maun mukaan (itse käytin minttua ja timjamia tuoreina ehkä 3-5 rkl kumpaakin). Työnnä yrttejä ja valkosipulia myös luusta jääneeseen sisäosaan paistia. Ripottele kuivattua rosmariinia purkista suht reippaasti päälle, basilikaa vähemmän. Käytä mausteita! Koska lihaa on paljon, ei se maustu sisältä, jos mausteita on vain vähän ripoteltu päälle.
Anna paistin maustua ainakin yön yli (itselläni oli toista päivää jääkaapissa). Ota huoneenlämpöön pari tuntia ennen paistamista. Työnnä paistin paksuimpaan kohtaan paistomittari. Paista ensin 225 asteessa 10 minuuttia, sitten 125 asteessa, kunnes paistomittari näyttää 70 astetta. Valele paistamisen yhteydessä kahvi-kermaseoksella. Paistin ollessa valmis, anna vetäytyä folion alla, kun valmistat valkosipuliperunat tms. lisäkkeen.
Kastike on helppo loihtia paistiliemestä. Liemi vain kerman kanssa pieneen kattilaan, sekaan suolaa jos tarvis, mustapippuria ja minttuhyytelöä ja vähän kylmään veteen sekoitettua vehnäjauhoa suurukseksi.
Miksi tätä tulee tehtyä vain kerran vuodessa?
tiistai, 12. huhtikuuta 2011
Nopeista nopeimpia possunleikkeitä
Olen päättänyt tehdä possusta ystäväni, koska se on niin halpaa. Ja hyvääkin. Jostain syystä sitä vain on aina tullut laitettua aika vähän. Nyt kun ruokamenot ovat ampuneet huomattavasti korkeampiin lukemiin kuin ennen (korvike, piltit ja vaipat maksavat yllättävän paljon), olen siis possuillut entistä enemmän.
Ongelma vain tahtoi olla, että kyljyksistä ja leikkeistä tuli pakettien ohjeilla aina kuivan koppuraisia ja sitkeitä. Vasta jokin aika sitten kyljyksiä paistaessa päätin ottaa riskin ja paistaa niitä vain puolet suositellusta ajasta. Ja se sääntö pelitti. Kyljyksistä tuli ihanan kosteita ja mehukkaita. Sama päti näihin ohuisiin porsaanleikkeisiin.
Tämä resepti ei ihmeitä vaadi - tai vaatihan se minulta, kun perheen nuorimmainen pyöri kuin väkkärä jaloissa ja kun isänsä vei hänet pois maisemista, ei mennyt kuin silmänräpäys, kun tyttö oli takaisin paistinpannun kantoetäisyydellä. Mutta helpolla pääsee. Ja hyvää tuli. Alla myös kuva hienostuneine asetteluineen.
Porsaanleikkeet kermakastikkeessa 2-4:lle
porsaan fileleikkeitä (esim. Atria) tarpeen mukaan
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
kastike:
oliiviöljyä
1 sipuli
reilusti paprikajauhetta
hiukan sitruunamehua sitruunan puolikkaasta
1/2 purkkia Philadelphia pesto & tomaatti -tuorejuustoa
1 prk ruokakermaa (15%)
Valmista ensin kastike. Paista sipulia ja paprikajauhetta hetki öljyssä. Lisää sitruunamehu ja tuorejuusto. Anna porista liedellä hetki. Lisää kerma ja anna kiehua muutama minuutti.
Paista toisella pannulla leikkeet, noin 1 1/2 -2 min puoli - mitä ohuempia ovat, sitä nopeammin tulevat valmiiksi.
Tarjoile lisäkkeeksi riisiä (ja salaattia, jota itse en jaksanut alkaa tekemään).
Ongelma vain tahtoi olla, että kyljyksistä ja leikkeistä tuli pakettien ohjeilla aina kuivan koppuraisia ja sitkeitä. Vasta jokin aika sitten kyljyksiä paistaessa päätin ottaa riskin ja paistaa niitä vain puolet suositellusta ajasta. Ja se sääntö pelitti. Kyljyksistä tuli ihanan kosteita ja mehukkaita. Sama päti näihin ohuisiin porsaanleikkeisiin.
Tämä resepti ei ihmeitä vaadi - tai vaatihan se minulta, kun perheen nuorimmainen pyöri kuin väkkärä jaloissa ja kun isänsä vei hänet pois maisemista, ei mennyt kuin silmänräpäys, kun tyttö oli takaisin paistinpannun kantoetäisyydellä. Mutta helpolla pääsee. Ja hyvää tuli. Alla myös kuva hienostuneine asetteluineen.
Porsaanleikkeet kermakastikkeessa 2-4:lle
porsaan fileleikkeitä (esim. Atria) tarpeen mukaan
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
kastike:
oliiviöljyä
1 sipuli
reilusti paprikajauhetta
hiukan sitruunamehua sitruunan puolikkaasta
1/2 purkkia Philadelphia pesto & tomaatti -tuorejuustoa
1 prk ruokakermaa (15%)
Valmista ensin kastike. Paista sipulia ja paprikajauhetta hetki öljyssä. Lisää sitruunamehu ja tuorejuusto. Anna porista liedellä hetki. Lisää kerma ja anna kiehua muutama minuutti.
Paista toisella pannulla leikkeet, noin 1 1/2 -2 min puoli - mitä ohuempia ovat, sitä nopeammin tulevat valmiiksi.
Tarjoile lisäkkeeksi riisiä (ja salaattia, jota itse en jaksanut alkaa tekemään).
perjantai, 8. huhtikuuta 2011
Lampaanpotkaa ja tuskanhikeä
Nyt on sairasvuoteesta toivuttu jo sen verran, että on päästy jo taas kokkailemaan muutakin kuin ranskiksia ja nakkeja. Kuten jo kerroinkin, tein taas heräteostoksia. Tuumin kauppahallin lihakaupassa, että hmmmmm...lampaan potkaa, kivannäköisiä pötiköitä. Ja mukaanhan niitä piti saada.
Katsoin taas netistä perusohjeen parista osoitteesta - muistaakseni ainakin Kotikokki-sivustolla oli jokin ohje - mutta maustoin lihan omin päin. Lopputulos oli ihan mahtava. Liha irtosi luista, kun se oli uunissa yli 3,5 tuntia. Sopi räkäpäälle kuin nyrkki silmään, kun oli niin mausteista ja muhevaa.
Terveyteni otti vain illalla ja seuraavana aamuna radikaalisti takapakkia, kun taisin hommaillessani haukata terveyteni huomioon ottaen vähän liian suuren palan. Olin jo siivonnutkin ja touhunnut muuta, mikä oli flunssassa jäänyt tekemättä ja sitten vielä aloin vääntää ennalta täysin tuntematonta ruokalajia. No, eihän noita pataruokia tarvitse kauheasti stressata ja helppoahan tämänkin tekeminen on, mutta puolisairaana kuitenkin vähän kovempaa hommaa. Tuskanhiki pääsi yllättämään.
Suosittelen sitten vähintään kahta potkaa per nuppi, sillä vaikka niissä ensinäkemältä on kokoa, on kyseessä kuitenkin lampaan jalka. Eli luuta ja läskiäkin on jonkin verran. Mutta lihahan on tunnetusti luun vieressä makeinta.
Lampaanpotka 2:lle
4 lampaanpotkaa
valkosipulia
suolaa
3/4 punaviinipullo
0,75 l lihalientä
juuriselleriä
porkkanaa
tuoretta minttua
tuoretta rosmariinia
tuoretta korianteria
pippuria
3-4 laakerinlehteä
reilusti paprikajauhetta (2-3 rkl)
fariinisokeria
Työntele valkosipulin paloja potkiin tekemiisi viiltoihin ja suolaa. Anna maustua mielellään useampi tunti jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen valmistusta. Ruskista potkia paistinpannussa voissa ja laita ne pataan siten, että luu törröttää ylöspäin. Kaada pataan punaviini, lihaliemi ja pilkotut juurekset, mausteet sekä fariinisokeri. Anna hautua vähintään 3 tuntia 150 asteessa.
Kun potkat ovat valmiita, nosta ne erilleen padasta ja siivilöi liemi. Suurusta se sitten Maizenalla kastikkeeksi. Tarjoile esim. ohrasuurimoiden kera.
Katsoin taas netistä perusohjeen parista osoitteesta - muistaakseni ainakin Kotikokki-sivustolla oli jokin ohje - mutta maustoin lihan omin päin. Lopputulos oli ihan mahtava. Liha irtosi luista, kun se oli uunissa yli 3,5 tuntia. Sopi räkäpäälle kuin nyrkki silmään, kun oli niin mausteista ja muhevaa.
Terveyteni otti vain illalla ja seuraavana aamuna radikaalisti takapakkia, kun taisin hommaillessani haukata terveyteni huomioon ottaen vähän liian suuren palan. Olin jo siivonnutkin ja touhunnut muuta, mikä oli flunssassa jäänyt tekemättä ja sitten vielä aloin vääntää ennalta täysin tuntematonta ruokalajia. No, eihän noita pataruokia tarvitse kauheasti stressata ja helppoahan tämänkin tekeminen on, mutta puolisairaana kuitenkin vähän kovempaa hommaa. Tuskanhiki pääsi yllättämään.
Suosittelen sitten vähintään kahta potkaa per nuppi, sillä vaikka niissä ensinäkemältä on kokoa, on kyseessä kuitenkin lampaan jalka. Eli luuta ja läskiäkin on jonkin verran. Mutta lihahan on tunnetusti luun vieressä makeinta.
Lampaanpotka 2:lle
4 lampaanpotkaa
valkosipulia
suolaa
3/4 punaviinipullo
0,75 l lihalientä
juuriselleriä
porkkanaa
tuoretta minttua
tuoretta rosmariinia
tuoretta korianteria
pippuria
3-4 laakerinlehteä
reilusti paprikajauhetta (2-3 rkl)
fariinisokeria
Työntele valkosipulin paloja potkiin tekemiisi viiltoihin ja suolaa. Anna maustua mielellään useampi tunti jääkaapissa. Ota huoneenlämpöön vähintään puoli tuntia ennen valmistusta. Ruskista potkia paistinpannussa voissa ja laita ne pataan siten, että luu törröttää ylöspäin. Kaada pataan punaviini, lihaliemi ja pilkotut juurekset, mausteet sekä fariinisokeri. Anna hautua vähintään 3 tuntia 150 asteessa.
Kun potkat ovat valmiita, nosta ne erilleen padasta ja siivilöi liemi. Suurusta se sitten Maizenalla kastikkeeksi. Tarjoile esim. ohrasuurimoiden kera.
 |
| Lampaanpotkaa. Juurekset otettiin kastikeliemestä lautaselle. Että olisi edes jotain vihreää. |
keskiviikko, 6. huhtikuuta 2011
Suuria suunnitelmia
Tulipa tässä vähän taukoa, kun makasin sängynpohjalla lentsun kourissa. Eipä siinä mitään. Syötiin sitten kiinalaista, intialaista tms. noutoruokaa tai ranskiksia ja nakkeja. Ja suklaata. Suuret määrät suklaata. Onneksi oli myös tuota pullaa pakasteessa, ettei aivan pelkällä leivällä tarvinnut aamua aloittaa.
Mutta nyt olen toipumaan päin ja suunnitelmissa on täksi illaksi jonkinmoinen versio Burgundin padasta ja huomiseksi karitsanpotkaa. Kävin siis taas kauppahallissa tekemässä heräteostoksia. Turha kysyäkään, olenko potkan kanssa tullut tutuksi, en tietenkään ole. Mutta katsotaan mitä siitä ja padasta (päävastuu on nyt kyllä miehelläni tuossa patahommassa, hän hanskaa ne hommat yleensä aika hyvin) syntyy.
Ostin tuoreita yrttejä karitsaa ajatellen (minttua (taas, mutta nyt tuoretta), rosmariinia ja korianteria)), mutta annoin jalosti miehelleni luvan käyttää osan niistä pataan. Eli palataan asiaan, nyt alkaa keittiöstä kuulua kolketta ja ääneen jahkailua eli mieheni taitaa alkaa hommiin.
Mutta nyt olen toipumaan päin ja suunnitelmissa on täksi illaksi jonkinmoinen versio Burgundin padasta ja huomiseksi karitsanpotkaa. Kävin siis taas kauppahallissa tekemässä heräteostoksia. Turha kysyäkään, olenko potkan kanssa tullut tutuksi, en tietenkään ole. Mutta katsotaan mitä siitä ja padasta (päävastuu on nyt kyllä miehelläni tuossa patahommassa, hän hanskaa ne hommat yleensä aika hyvin) syntyy.
Ostin tuoreita yrttejä karitsaa ajatellen (minttua (taas, mutta nyt tuoretta), rosmariinia ja korianteria)), mutta annoin jalosti miehelleni luvan käyttää osan niistä pataan. Eli palataan asiaan, nyt alkaa keittiöstä kuulua kolketta ja ääneen jahkailua eli mieheni taitaa alkaa hommiin.
lauantai, 2. huhtikuuta 2011
Maailman parasta voisilmäpullaa!
Nyt menee aivan makeiluksi (mutta makea on niin hyvää!) koko homma, mutta teimme äitini kanssa pullaa, joka on tietysti mielestäni maailman parasta. Ja pakkohan siitä on kertoa.
Kyllä, kirjoitin aiemmin, ettemme mahdu samaan keittiöön, mutta tällä kertaa homman salaisuus piili siinä, että äiti sai täysin päällepäsmäröidä ja minä olin oppipoikana, koska en ole aiemmin leiponut pullaa kuin kerran elämässäni. Olen kuitenkin fanaattinen pullansyöjä ja niinpä jauhotimme kaksin innolla koko keittiön. Muun muassa kahvinkeitin sai kauniin valkoisen jauhopeitteen, kun se jotenkin sattui olemaan aina äitini ja jauhopussin välissä. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Kun ihanat voisilmäpullat valmistuivat, olin syönyt jo ne kaikki silmilläni. Ja sitten tein pullansyöntiennätykseni: 10-11 pullaa yhtenä päivänä eikä mitään muuta. Kun sitä äidin ja mummon tekemää pullaa ei juuri kotona normaalisti näy. Niinpä, tämä pullanteon opettelu saattaa käydä kohtalokkaaksi ainakin elopainolleni ja paksusuolelleni.
Mutta helppohan tämä resepti on ja yritin nyt kirjata kaikki yksityiskohdat, jotka äitini minulle mainitsi, jotta onnistun seuraavalla kerralla itsekin. Kuvia alla.
1 l maitoa (lämmitetään)
2 hiivaa
3 munaa
4 dl sokeria
kardemummapussi
suolaa 2 tl
2 kg jauhoa,
jauhoja joukkoon vähitellen että tulee velliksi sitten loput
300 g pehmeää voita taikinaan
vaivataan hyvin, niin että alkaa irrota käsistä ja kulhosta
Lämmitä maito. Lisää hiivat, munat, sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita joukkoon vatkaten jauhoja vähitellen sen verran, että ainekset sekoittuvat löysäksi velliksi. Lisää tämän jälkeen loput jauhot. Alusta taikinaa hyvin vaivaten. Alustamisen loppupuolella, lisää pehmeä voi taikinaan. Taikina on valmista kohotettavaksi, kun se alkaa irrota kunnolla käsistä ja kulhosta. Laita taikina kohoamaan esim. pesualtaaseen, johon on laskettu reilusti lämmintä vettä. Päälle esim. paistopelti, että taikina on vedottomassa tilassa. Kohota reilusti, ainakin kaksin kertaiseksi.
Taikinan kohottua, ota se leivinalustalle ja ota siitä osa. Vaivaa osa pötkyksi ja puristele siitä ilmakuplat pois. Leikkaa veitsellä sopiviksi paloiksi ja pyörittele kädellä pöytää vasten painaen pyöreitä pullia. Jatka samaan tapaan, kunnes koko taikina on leivottu pulliksi. Anna pullien kohota vielä jonkin aikaa, painele sitten sormella "reikä" pullan keskelle ja työnnä sinne esim. veitsen kärjellä voinokare (mitä enemmän sen parempaa!). Ripottele päälle hieno- tai raesokeria. Voitele munalla ja paista 225 asteessa n. 10 minuuttia tai kun pullat ovat kauniin ruskeita.
Kyllä, kirjoitin aiemmin, ettemme mahdu samaan keittiöön, mutta tällä kertaa homman salaisuus piili siinä, että äiti sai täysin päällepäsmäröidä ja minä olin oppipoikana, koska en ole aiemmin leiponut pullaa kuin kerran elämässäni. Olen kuitenkin fanaattinen pullansyöjä ja niinpä jauhotimme kaksin innolla koko keittiön. Muun muassa kahvinkeitin sai kauniin valkoisen jauhopeitteen, kun se jotenkin sattui olemaan aina äitini ja jauhopussin välissä. Ei ole omena kauas puusta pudonnut.
Kun ihanat voisilmäpullat valmistuivat, olin syönyt jo ne kaikki silmilläni. Ja sitten tein pullansyöntiennätykseni: 10-11 pullaa yhtenä päivänä eikä mitään muuta. Kun sitä äidin ja mummon tekemää pullaa ei juuri kotona normaalisti näy. Niinpä, tämä pullanteon opettelu saattaa käydä kohtalokkaaksi ainakin elopainolleni ja paksusuolelleni.
Mutta helppohan tämä resepti on ja yritin nyt kirjata kaikki yksityiskohdat, jotka äitini minulle mainitsi, jotta onnistun seuraavalla kerralla itsekin. Kuvia alla.
1 l maitoa (lämmitetään)
2 hiivaa
3 munaa
4 dl sokeria
kardemummapussi
suolaa 2 tl
2 kg jauhoa,
jauhoja joukkoon vähitellen että tulee velliksi sitten loput
300 g pehmeää voita taikinaan
vaivataan hyvin, niin että alkaa irrota käsistä ja kulhosta
Lämmitä maito. Lisää hiivat, munat, sokeri, kardemumma ja suola. Sekoita joukkoon vatkaten jauhoja vähitellen sen verran, että ainekset sekoittuvat löysäksi velliksi. Lisää tämän jälkeen loput jauhot. Alusta taikinaa hyvin vaivaten. Alustamisen loppupuolella, lisää pehmeä voi taikinaan. Taikina on valmista kohotettavaksi, kun se alkaa irrota kunnolla käsistä ja kulhosta. Laita taikina kohoamaan esim. pesualtaaseen, johon on laskettu reilusti lämmintä vettä. Päälle esim. paistopelti, että taikina on vedottomassa tilassa. Kohota reilusti, ainakin kaksin kertaiseksi.
Taikinan kohottua, ota se leivinalustalle ja ota siitä osa. Vaivaa osa pötkyksi ja puristele siitä ilmakuplat pois. Leikkaa veitsellä sopiviksi paloiksi ja pyörittele kädellä pöytää vasten painaen pyöreitä pullia. Jatka samaan tapaan, kunnes koko taikina on leivottu pulliksi. Anna pullien kohota vielä jonkin aikaa, painele sitten sormella "reikä" pullan keskelle ja työnnä sinne esim. veitsen kärjellä voinokare (mitä enemmän sen parempaa!). Ripottele päälle hieno- tai raesokeria. Voitele munalla ja paista 225 asteessa n. 10 minuuttia tai kun pullat ovat kauniin ruskeita.
 |
| Pullataikinan vaivausta. Tätä piti tehdä voimalla ja vauhdilla. |
 |
| Valmiita ihanuuksia! |
keskiviikko, 30. maaliskuuta 2011
Rahkalettuja Baabelin tornissa
Huusholli raikaa kuin Baabelin torni. Vanhempani yrittävät varmistaa sen, että tyttöni varmasti tuntee itsensä hemmotelluksi prinsessaksi ja minä odotan jo kauhulla niitä tulevia "tylsiä" viikkoja kun olemme jälleen kahdestaan ja koti muuttuu entiseksi hiljaiseksi itsekseen. Saattaa olla kiukkua ja huomionkipeyttä ilmassa.
Olen ehtinyt sotkemaan silti keittiötäkin. Koska olemme mahdoton työpari äitini kanssa - olemme eri mieltä kaikesta ja kumpikin tietää paremmin -, olemme tehneet työnjaon simppelisti sellaiseksi, että kukin kokkaa vuorollaan eikä toinen puutu sitten siihen ollenkaan. Tänään oli minun vuoroni. Koska äitini kokkaa aina kokonaiselle kylälle, oli syöjiä sitten kaksi tai kaksikymmentä, eilisiä äidin lihapullia oli kaapissa vielä (yllätys yllätys) jäljellä. Päätin siis siirtyä suoraan jälkiruokaan.
Näitä rahkalettuja olin aina aikonut ja aikonut tehdä uudestaan, mutta resepti (Etikettiklubi/tammikuu 2007) oli jonkin aikaa hukassa helvetillisen kirjavuoreni piiloissa. Nyt se kuitenkin viime muutossa putkahti taas esille, joten heti testaamaan ennen kuin se katoaa jälleen. Mahtava vaihtoehto perinteisille lätyille. Paistoin nämä letut vielä voissa, vaikka ohjeen mukaan tuo sulatettu voi ilmeisesti pitäisi riittää. Olipa aika hyviä...paitsi että nautiskelua seurasi tolkuton närästyskohtaus. Mutta mitäpä sitä ei hyvän ruoan edestä kärsisi. Samarinia naamaan vaan.
Rahkalettuset
4 dl maitoa
2 dl maitorahkaa
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
ripaus suolaa
25g sulatettua voita
Yhdistä lettutaikinan aineet ja paista taikinasta pannulla pieniä lettusia (itse teen pienellä paistinpannulla semmoisia tavallisia räiskäleitä pienempiä mutten mitään superpieniä kuitenkaan). Tarjoa seuraksi lakkoja/lakkahilloa ja kermavaahtoa. Nam!
Olen ehtinyt sotkemaan silti keittiötäkin. Koska olemme mahdoton työpari äitini kanssa - olemme eri mieltä kaikesta ja kumpikin tietää paremmin -, olemme tehneet työnjaon simppelisti sellaiseksi, että kukin kokkaa vuorollaan eikä toinen puutu sitten siihen ollenkaan. Tänään oli minun vuoroni. Koska äitini kokkaa aina kokonaiselle kylälle, oli syöjiä sitten kaksi tai kaksikymmentä, eilisiä äidin lihapullia oli kaapissa vielä (yllätys yllätys) jäljellä. Päätin siis siirtyä suoraan jälkiruokaan.
Näitä rahkalettuja olin aina aikonut ja aikonut tehdä uudestaan, mutta resepti (Etikettiklubi/tammikuu 2007) oli jonkin aikaa hukassa helvetillisen kirjavuoreni piiloissa. Nyt se kuitenkin viime muutossa putkahti taas esille, joten heti testaamaan ennen kuin se katoaa jälleen. Mahtava vaihtoehto perinteisille lätyille. Paistoin nämä letut vielä voissa, vaikka ohjeen mukaan tuo sulatettu voi ilmeisesti pitäisi riittää. Olipa aika hyviä...paitsi että nautiskelua seurasi tolkuton närästyskohtaus. Mutta mitäpä sitä ei hyvän ruoan edestä kärsisi. Samarinia naamaan vaan.
Rahkalettuset
4 dl maitoa
2 dl maitorahkaa
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
2 rkl vaniljasokeria
ripaus suolaa
25g sulatettua voita
Yhdistä lettutaikinan aineet ja paista taikinasta pannulla pieniä lettusia (itse teen pienellä paistinpannulla semmoisia tavallisia räiskäleitä pienempiä mutten mitään superpieniä kuitenkaan). Tarjoa seuraksi lakkoja/lakkahilloa ja kermavaahtoa. Nam!
 | |
| Ensimmäiset paistetut rahkaletut ennen kylkiäiskuorrutuksia. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)